Paavo Tolonen

Kemijärvellä vuonna 1936 syntynyt ja Pudasjärvellä vuonna 2009 kuollut Paavo Tolonen loi komean sekä paikallisesti että valtakunnallisesti arvostetun taiteellisen uran. Tyylillisesti hänen taiteensa kulki informalismista realismin kautta abstraktiin symbolismiin. Kehitysaluerealismi, johon tämä näyttely painottuu, oli Paavo Tolosen ominta aluetta. Tämän kauden maalaukset perustuvat koettuun elämään. Niiden ilmaisutapa on tarkkaan harkittu ja niissä on tärkeä sanoma. 

 Paavo Tolonen opiskeli taidetta Vapaassa taidekoulussa vuosina 1955-56  ja Suomen taideakatemian koulussa 1957-60.  Hänen esikuviaan ja opettajiaan olivat muun muassa Unto Pusa, Sam Vanni ja Tapani Raittila. Opintojen jälkeen Paavo Tolonen asettui Pudasjärvelle. Hän juurtui sinne perheineen ja toimi siellä myös kuvaamataidon opettajana.

Paavo Tolosen realistisissa maalauksissa kehitysalue näyttäytyy autioituvina taloina ja kuvina pohjoisen katoavasta elämänmuodosta. Taiteilijan psykologinen silmä löysi teoksiin vanhoja pariskuntia, jotka olivat tehneet ankarasti työtä ja kasvattaneet siinä ohessa seuraavan suku-polven. Monissa Tolosen töissä esiintyy  taiteilijahahmo, joka etsii, maalaa ja tutkii maailmaa ikuisen nuoruuden innolla. Omakuvat, leikkivät lapset, kansanmiehet ja -naiset sekä luonnon ihmettely seurasivat häntä aiheina läpi vuosikymmenten.

Paavo Tolosen teoksia on monien taidemuseoiden ja kaupunkien kokoelmissa. Julkisista teoksista tunnetuimpia ovat Pudasjärven, Puolangan ja Simon seurakuntien alttaritaulut. Hän oli myös pidetty muotokuvamaalari. Vapaiden muotokuvien lisäksi hän maalasi lukuisia tilausmuotokuvia.

Viimeisinä elinvuosina vaikea sairaus antoi aihetta kuvalliseen sairaskertomukseen. Paavo Tolonen kuvasi kuoleman läheisyyttä ja ihmisen elämän katoavaisuutta. Toivo ja epätoivo vaihtelivat kausittain. Kehitysalueen autioitunut talo saa uusia merkityksiä Paavo Tolosen pitkän elämäntyön loppusuoralla.